Hyvää joulua kaikille!

Huomaattehan hajuraon, joka on Nellin ja Arun välissä? Meidän Nelli-neitiä ei saanut tämän lähemmäksi muita. Pojilla ei ole ongelmaa olla vaikka kylki kyljessä.

Entä miksi ihmeessä Arun pitää pitää päätään noin pystyssä? Luuleeko se, että tonttulakki muuten putoaa - vai HALUAAKO se, että tonttulakki putoaa? Ehkä se tosiaan halusi, että lakki putoaisi. Kun laitoin lakin Lukalle, se näytti tältä:

Ihan kuin lakki painaisi pienen koiran aivan maahan?

Ehkä koirat eivät pidä siitä, että niille puetaan kaikenlaista. Ne ovat niin kilttejä, etteivät kuitenkaan rimpuile vastaan.

Tässä vielä pari kuvaa kuvanottotilanteesta. Luka oli jossain omilla teillään tässä vaiheessa eikä näyttänyt siltä, että aikoisi osallistua joulukortin tekoon.


Taas Arulla omituinen ilme (jälkimmäisessä kuvassa). Mitä ihmettä sen päässä oikein liikkuu?

Se oli kyllä koko ajan pingottuneessa tilassa. Ehkä se ajatteli lähteä kiitolaukkaan, ja sitten lakki putoaa?

Hyvää joulua vielä kaikille! Nauttikaa hyvästä ruuasta ja rauhasta!

Näin Nelli ja Aru tutustuivat Lukaan

Nyt Luka on 1,5-vuotias ja Arun paras koirakaveri, mutta alku oli vähän hankalampaa.

Tässä videossa Nelli ja Aru tapaavan 7-viikkoisen Lukan ensimmäisen kerran. Tapaaminen järjestettiin kasvattajan talon edustalla "puolueettomalla paikalla".

Se sujui aika hyvin. Nellihän, 11 v., oli jo kertaalleen joutunut hyväksymään pahaisen pennun samaan laumaan, mutta Aru, 3 v., hiukan arvelutti.

Aru on komea espanjanvesikoira, eikö?

Aru on tässä lyhyessä turkissa kesällä. Leikkaan sen kolmesti vuodessa. Yritän saada kokoon 4 kiloa silkkistä karvaa ja lähetän sen sitten Pirtin kehräämöön Haukivuorelle. Voi mennä vuosi tai pari.

Espanjanvesikoiran tavoin Aru rakastaa vettä. Monet hyppäävät ja sukeltavat veteen. Ei Aru. Aru tykkää vain hakea keppejä. Joskus sitä janottaa niin, että se kahlaa veteen kaulaa myöten juomaan, oli seassa jäitä tai ei. No, yleensä Arun turkki onkin pitkä ja lämmin talvella.

Tiedättekö, mitä Aru tekee tässä?

Aru ei lepää tässä. Aru väijyy Nelliä. Kun Nelli tulee ja huomaa, mitä taas on menossa, Nelli jäykistyy. Ja sitten Aru syöksyy kohti. Aina sama juttu. Nelli ei välittäisi tästä leikistä yhtään.

Onneksi nykyään on Luka, jota Aru voi väijyä. Tämä kuva on kolmen vuoden takaa. Silloin ei Lukaa vielä ollut.

Tässä on Aru

Tältä Aru näyttää silloin, kun ollaan sisällä ja satun vilkaisemaan sitä.

Se luulee, että meinaan leikata siltä kynnet tai tehdä jotain muuta yhtä kamalaa.

Jos siirrän katseeni hetkeksi jonnekin muualle, tällä paikalla ei enää ole koiraa. Aru on jossakin piilossa, paikassa, josta en näe sitä. 

On Nellistä muitakin kuvia

Tässä Nelli näyttää yhden puolen itsestään: Nelli ei tykkää kylmästä eikä vedestä, paitsi juomavedestä.

Nelli luultavasti palelee. Nelli on toisaalta kuningatar, toisaalta hurja tappaja ja toisaalta hento neito. Tässä kuvassa Nelli on hento neito, joka on joutunut aivan väärään paikkaan väärään aikaan.

Tämä kuva on Nellin voimien päiviltä. Niin kuin näkyy, asento on ylväs, häntä pystyssä ja ilme tarkkaavainen.

Pihassa on - vaan ei tässä kuvassa näy - pahainen pentu, Aru, joka on ollut talossa vasta viikon. Nelli näyttää koko olemuksellaan, kuka on se, joka määrää.

Tämä on Nelli

Nelli luulee aika usein olevansa ihminen. Pitäisikö sille kattaa vielä haarukka ja veitsikin?

Yleensä se kyllä tyytyy vain nukkumaan ruokapöydän tuolilla.




No, joskus se kyllä nukkuu isännän sängyssä pää tyynyllä vällyjen välissä.

Nelli on jo vanha. Täytti juuri 13 vuotta. Ehkä sille voi sallia kaikenlaista extraa vanhoilla päivillä.

Kolmen koiran blogi alkaa

Nestorinrannassa on kolme koiraa, jotka ovat kaikki eri rotua. Ikä tietysti vaihtelee myös.

Nelli on 13-vuotias mustanharmaa kääpiövillakoira, leikattu tyttö. Aru on 4-vuotias espanjanvesikoira, joka on muuten valkoinen, mutta selässä ja päässä on ruskeita läiskiä. Arukin on leikattu, mutta uros.

Kuopuksemme on Luka. Hän - antakaa anteeksi, mutta näin vain tulee koirista puhuttua - on reilun vuoden vanha australianterrieri, murrosikäinen kiimainen uros. Väri on "blue & tan".

Alan kirjoitella koiriemme tempauksista blogia kuvien ja videoiden kera, kunhan ensin saan aikaa laittaa tämän blogin tekniset asiat kuntoon. Luvassa on myös toinen blogi, jossa kerron muita kuulumisia Nestorinrannasta ja kenties otan kantaa maailmanmenoon täältä maalta käsin. Ensin pitää vain saada tekniikka haltuun ja syyskiireet viimeisine sadonkorjuineen ohi!