Lagotto se oli lähtiessä...

Facebook-kaverini Bengt Jansson onnistui taistelemaan muun perheen koirahaaveita vastaan menestyksellisesti siihen aikaan, kun olimme työkavereita. Nyt on selvinnyt, että perheessä on jo vuoden ollut reipas lagottouros nimeltä Elmo.

Lagotto on italianvesikoira eli läheistä sukua espanjanvesikoiralle, joka meidän Aru on. Väriltäänkin Elmo muistuttaa Arua, tosin Elmo on kokonaan valkoinen, Arulla on ruskeita läiskiä valkoisessa turkissa.

Elmo on kaikesta päätellen varsin nokkela koira. Se osaa järjestää isännälle säpinää. Seuraavan, Benkun Facebookissa kertoman tarinan julkaisen tässä (lyhennettynä) hänen luvallaan:

"Asumme omakotitalossa. Elmo on ollut viime päivät lievästi levoton naapurin nartun vuoksi. Siispä kauppaan lähtiessäni laitoin tuulikaapin oven kiinni, kiilan varmuudeksi väliin ja ulko-oven kunnolla kiinni. Ajattelin ehtiä tehdä ruokaostokset ennen kuin yksin jäänyt Elmo jyrsii itsensä ulos.

Puolen tunnin kuluttua suunnistinkin jo kotia kohti, kun kännykkäni soi. Soittaja ei ollut Elmo vaan yksi naapureistamme: 'Naapurista päivää. Teidän lampaannäköinen luppakorv-, siis Elmo, pörrää täällä pihallamme. Mutta ei hätää, se näyttäisi pysyvän tässä. Niin ja se vielä, että TEILLE MENI SISÄÄN SIPERIAN HUSKY ja ulko-ovi meni kiinni…'

Aha…SIIS MITÄ????????!

Kurvasin pihaan, ja kun pöllyävä lumi laskeutui, huomasin Elmon lyövän käpälänsä konepellin reunaan ja heiluttavan iloisesti häntäänsä. Elmo syliin ja kotiovelle, jolle pari naista näytti rupattelevan rauhoittelevaan sävyyn; näytti hassulta. Ja sisällä ulvoi husky…

No kaikki meni loppujen lopuksi hyvin: vain sisäovi menee uusiksi. Tuskin majavaperhekään saa pahempaa jälkeä aikaiseksi.

Tapahtumien kulku oli tämä: Elmo oli sittenkin saanut ovet auki. Ulkona sattumalta vapaana ollut siperianhusky tuli moikkaamaan kaveria, kun taas Elmo juoksi naapurin pihalle. Ohi kulkenut rouva huomasi avoimen ulko-ovemme luona huskyn. Havaittuaan, että asukkaat eivät ole kotona, hän laittoi koiran sisään ja oven kiinni, ettei koira karkaisi uudestaan…"

Benkun perhe kulkee kuulemma nykyään kattoluukun kautta sisään ja ulos.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille!

Tässä Nestorinrannan joulutervehdys:

Nelli täytti 15 ja leikkii vanhoilla sukilla

Nelli, ensimmäinen koiramme, on vielä voimissaan. Eilen se täytti 15 vuotta. Nellin kunnon salaisuus on se, ettei se ole ainoa koira. Nelli oli 8-vuotias, kun taloon tuli Aru-pentu.

Vaikka Nelli ei pitänyt Arusta moneen viikkoon, Aru muutti Nellin elämän. Nelli oli jo muuttumassa vanhukseksi, mutta Aru pani siihen vauhtia. Nelli alkoi elää, se siirtyi takaisin hyväkuntoisen koiran ruokaan, jota se yhä syö.

Tässä videossa Nelli leikkii sukilla, jotka se sai syntymäpäivälahjaksi.

Tämä koira rakastaa takkatulta

Luka taitaa olla kissan sukua. Se ei saa kyllikseen takkatulesta. Ei oikeastaan ole keittiön takkatulta ilman Lukaa.

Jostain syystä halkokassissa oli kiva ihailla takkatulta.

Tämäkin on yksi tapa lojua takan edessä.

Rakkaus takkaan alkoi jo pentuna.

Näin mennään alas portaita

Lukalla on ihan oma tapansa tulla alas portaita. Tapa on aina sama. Arulla tapa vähän vaihtelee, sen mukaan, mitä mielessä liikkuu.

Velipoika vauhdissa

Avasin eilisen lehden, ja olipas tutun näköinen koiran kuva heti ensimmäisellä aukeamalla. Ja ihan oikeaoppisesti katsoin kuvan jälkeen otsikkoa: "Ässä-koira ui sorsien perässä Laihalammessa tunnin". Ässä!

No Lukan velihän se siinä. Sisua riittää molemmilla veljeksillä ihan niin kuin terrierillä pitääkin. Lukan hain taas eilen yhdeltä mökiltä, kun ei kuulunut kotiin tuntikausiin.

Yöpuulla lempipaikoissa

Jokaisella koiralla on oma lempipaikkansa, jonne se vetäytyy yöpuulle.

Lukan löytää takuuvarmasti olohuoneen sohvalta tai nojatuolista jo varhain. Arun sisällä olemisen voi varmistaa vilkaisemalla nurkassa olevan sohvapöydän alle.

Nelli nukkuu meidän sängyssä. Sen kunnian se sai silloin, kun Luka tuli taloon. Aru meinasi ottaa Nelliltä johtajakoiran aseman, jolloin riita saatiin poikki, kun vahvistimme Nellin asemaa laumassa. Tämä oli yksi tapa. Ehkä vanhus on sen ansainnut loppuvuosikseen?

Agilitykuvia ja möllivoitto Arulle

Aki Tuhkanen otti loistavia kuvia agilitytreeneistämme KooKoo99:n kentällä viime sunnuntaina Mikkelissä.

Tässä treeneistä kummankin tyylinäyte hyppyesteellä:

Aru vauhdissa. Huom. katse on jo seuraavalla hypyllä.

Luka katselee samalla maisemia.

Tässä lisää Aki Tuhkasen kuvia treeneistä.

Aru voittoisa maksimölleissä

Seuraavana päivänä voitimme Arun kanssa maksien möllikisat. Myös Lukan kanssa saatiin mineissä virheetön tulos, mutta kun Luka ei tiedä, että pitäisi olla vauhtiakin... Arun aika oli 21,65 s ja Lukan samalla radalla 33,83 s. Tässä linkki KooKoo99:n sivuille tuloksiin.

No, oikeasti Arun kanssa olisi jo ajat sitten pitänyt mennä oikeisiin kisoihin, mutta kun pitäisi treenata useammin kuin kerran viikossa eikä siihen ole ollut mahdollisuutta. Että hitaasti hyvä tulee. Ehkä pääsemme kisoihin, kun Aru on 9-vuotias.... Nyt on 6 v. ja takana 4 vuotta treenejä.

Vanhus nukkuu sikeästi

Eräänä aamuna heräsin tähän näkyyn:

Nelli-vanhuksemme nukkuu sikeästi. Ei se huomannut, että isäntä oli lähtenyt aikaisin aamulla ja pedannut sänkynsä.

Joskus saan huudella sitä alhaalla ihan turhaan, että lenkille nyt.

Koirien kirmailua Saimaan jäällä Puumalan Lintusalossa

Pakko laittaa vielä tämä video, vaikka enää jäät eivät tältä näytä. Tästä on silti vain kolme viikkoa. Oli mahtavat  kelit liikkua jäällä tänä keväänä - ja koirat nauttivat.



Nyt jäät näyttävät tältä:

Kuvassa on uusi poijumme. Poijupaino molskahti jään läpi toissa yönä.

Montako päivää vielä ja jäät ovat kadonneet?

Koira, allergia ja ravintola

Lehtien palstoilla käytiin vielä muutama viikko sitten vilkasta keskustelua asetuksen muutoksesta, joka sallii  nyt koirat ravintoloiden yleisötiloissa, jos ravintoloitsija siihen suostuu.

Minutkin innosti kirjoittelemaan asiasta Helsingin Sanomissa helmikuun alussa julkaistu mielipidekirjoitus. Koska Hesari ei kirjoitustani julkaissut, julkaisen sen itse:


Myös koiraihmisten ruokailuja on estetty

Allergianeuvoja Anne Vuorenmaa valitteli HS:ssa 2.2. sitä, että eläin voi
estää allergikon ruokailun, jos lemmikkieläimen saa tuoda ravintolaan. Hän
vetosikin ravintoloitsijoihin, että he eivät sitä sallisi.

Eikö voisi ajatella niin, että uusi asetus tuo tasa-arvoa suomalaistenkin
keskuuteen? Edelleen osa ravintoloitsijoista ihan varmasti kieltää koirat,
jopa terasseilta. Sen verran heistäkin aina koiravihaa löytyy, jos ei muuta syytä ole.

Uusi asetus antaa nyt ensi kertaa koiraihmisille mahdollisuuden
ravintolaruokailuun tilanteissa, joissa koiraa ei voi jättää ulos eikä
autoon – jos vain löytyy ravintola, joka koirat sallii.

Itselläni on melkein aina koira mukana pitemmillä kotimaan automatkoilla.
Sopivalla säällä ei ole ongelma jättää koira autoon, mutta helteellä on
toista. Silloin tietenkin yritän hakeutua varjoisalle terassille
koirineni.

Tilanne muuttui muutama vuosi sitten, kun ravintoloitsijat alkoivat
kieltää koirat terasseiltakin.

Minulle kävi pari kesää sitten Puumalan Sahanlahdessa niin, että olin
pennun kanssa liikkeellä helteellä ja astelin nälkäisenä terassille, jossa
jo muu seurueemme odotti. En ehtinyt edes istahtaa, kun vihainen
tarjoilija kävi kimppuuni.

Ravintolan omistaja oli vaihtunut ja uusi oli kieltänyt koirat terassilta.
Olin vuosia käynyt samalla terassilla koirieni kanssa ongelmitta. Nyt
minut lähestulkoon viskattiin nokkospehkoon pentuni kanssa.

Onneksi on niitäkin ravintoloitsijoita, jotka ymmärtävät, ettei
pentukoiraa voi jättää yksin ulos eikä ketään elävää kuumaan autoon. Tuon
tapauksen jälkeen olen välttänyt visusti koiran terasseilta kieltäviä
ravintoloita silloinkin, kun koiraa ei ole ollut matkassa.

RIITTA VIIALAINEN
Puumala

Tuo Sahanlahden yritys on nyt konkurssissa, joten on toivoa, että mahdollinen uusi yrittäjä suhtautuisi koiriin taas hiukan joustavammin.

Ymmärrän hyvin, ettei kaikkiin sisätiloihin voi päästää koiria, mutta terassikieltoa en voi käsittää. Jos ravintoloitsija ei luota koiraihmisten arvostelukykyyn, ainahan voi laittaa terassille kyltin "Hyvätapaiset koirat, tervetuloa".

Mitä tulee allergiaan ja koiriin, ravintoloitsijoiden on hyvä tietää, että useimpien allergia on niin lievä, ettei yhdestä ravintolakoirasta tai edes -kissasta tule oireita. Ja jos tulee, niihin tepsivät samat lääkkeet, joita esimerkiksi heinäallergikot käyttävät muutenkin kesäisin.

Vaikeasta allergiasta kärsivät taas voivat saada oireita jo siitä, että samassa tilassa on ihminen, jonka vaatteissa on kotoa kulkeutunutta eläinpölyä. Ei mikään ravintola eikä muukaan yleisölle avoin tila kykene saneeraamaan tilojaan pölyttömiksi.

Minäkin olen allergikko

Uusi allergiaohjelma korostaa sitä, ettei allergeeneille altistus merkitse sitä, että allergia siitä puhkeaisi tai pahenisi. Voi käydä jopa päinvastoin. Olen itse elävä esimerkki siitä. Tässä tarinani lyhyesti:

Allergiani puhkesi 11-vuotiaana. Olin yhtäkkiä allerginen timoteille, koivulle, lepälle, omenalle, päärynälle, luumulle, kirsikalle ja muille samantapaisille pölyille ja hedelmille. Lapputestin mukaan myös eläimille, mutta oireita en saanut. Meillä oli kotona koira, kissa ja 5 marsua, melkein kaikki minun huoneessani.

Allergiat pahenivat 30-vuotiaana, kun muutimme vastarakennettuun betonielementtitaloon, jonka rakenteet eivät olleet kunnolla kuivuneet. Nyt sain jo oireita kissasta, villalangoista ja jauhopölystä. Olin 16-vuotiaasta asunut ilman eläimiä. Tottelin kuuliaisesti tuon ajan välttämisoppia.

Astmaoireet puhkesivat 43-vuotiaana. Silloin kimmastuin. Sain astman, vaikka olin 27 vuotta välttänyt eläimiä. Hankin koiranpennun vuosi astman puhkeamisesta. Oli mukampaa, että oli astma ja koira kuin pelkkä astma.

Kun koira täytti vuoden, astmaoireet katosivat. Nyt tuo koira on 14-vuotias ja perheessämme on kaksi muutakin koiraa. Vanhus nukkuu sängyssämme. Kaikki ruoka-allergiani ovat kadonneet. Luulen, etten enää ole allerginen edes kissalle. Koirista en 13 vuoteen ole saanut oireita.

Vain siitepölyallergiat ovat jäljellä, ja siksi käytän toukokuusta elokuuhun allergialääkkeitä.

Tossuilla pääsee lujaa

Paukkupakkasella koiran tossuista on oikeasti hyötyä. Meidän koirista vesikoira Arulla on herkimmät tassunpohjat. Jo 10 pakkasasteessa se alkaa nostella koipiaan, istahtaa, ei pääse eteenpäin ja näyttää onnettomalta.

Toiseksi herkin on aussi Luka. Ehkä -15 astetta on raja, jolloin tossut pitää pukea jalkaan. Vanhuksemme, villakoira Nelli tassuttelee vielä -20 asteessa, jopa lähes -25 asteessa muina naisina. Koska villakoiralla ei ole alusvillaa, turkki lämmittää sen verran huonosti, että Nelli tarvitsee toppatakin - ehkä vanhuuskin panee viluttamaan. Tossuja en Nellille ole hankkinut. Uroksilla ne on.

Tässä videossa näytän, mitä etenkin Luka tuumaa tossuista ja miten uroksemme niillä pääsevät liikkumaan. Pakkasta oli -23 astetta.




Niin kuin videosta näkyi, Lukaa tossut haittaavat sisällä, mutta ei ulkona. Sisällä ne haittaavat jopa siinä määrin, että Lukaa on ihan turha yrittää saada istumaan tossut jalassa.

Vanha koira vei luun nuorelta koiralta

Tässä videossa vanha koira Nelli osoittaa kaapin paikan nuorelle koiralle Lukalle. Kolmen koiran laumahierarkian ylimpänä vanha koira ottaa  röyhkeästi luun nuorelta koiralta, mistä seuraa, että nuori koiraa jähmettyy paikalleen lähes 10 minuutiksi. Jos jaksat katsoa loppuun, saat tietää, miten nuori koira sai luunsa takaisin.

Videossa ei näy sitä, miten Nelli otti luun Lukalta - koska en ehtinyt siihen mukaan. Tämä kertoo siitä, mitä sen jälkeen tapahtui.


Old dog Nelli took the bone from the young dog Luka. The young dog was shocked. In the end of the video there is a happy end.

Старая собака Nelli взялa кости из молодых собак Luka и молодая собака была в шоке. В конце молодая собака получает обратно кость.





Valitettavasti en pystynyt leikkaamaan videota lyhyemmäksi, koska video oli otettu kännykkäkameralla eikä movie maker tunnistanut sitä.