Tossuista oli iloa - viikon

Tossut osoittautuivat loistohankinnaksi. Ei uskoisi, että niin ohut kankaan palanen poistaa kylmän tunteen koiralta. Eikä sitäkään, että koira osaa kävellä ja riehua ne jalassa.

Kolmen koiran elämän seuraamisesta on sekin ilo, että huomaa, kuinka erilaisia koirat ovat. Vanha rouvamme, kääpiövillakoira Nelli, ei tarvitse tossuja. Sen tassuja alkaa palella vasta 25 asteen pakkasessa, kun uroksemme nostelevat koipiaan jo 15 asteessa.

Tässä videon pätkä kolmen koiran leikistä reilun 20 asteen pakkasella:

Nellillä on tossujen sijaan toppatakki. Villakoiralla ei ole pohjavillaa ja sen takia sen turkki ei liene kovin lämmin. Ehkä se pärjäisi ilman takkiakin, mutta täytyyhän vanhalle rouvalle jotain lämmikettä laittaa. Jos ei muusta syystä niin siksi, että se on niin vanha.

Tossut olivat kivat. Arulla ne kestivät viikon. Kahteen tuli siinä ajassa reikä pohjaan ja saumat rispaantuivat. Lukan tossut ovat vielä ehjät. Ehkä pikkukoiran kulutus on hellempää?

Umpihankijuoksu on kivaa

Heti kun hankin tossut vesikoira-Arulle ja aussi-Lukalle, alkoi ulkoilu sujua yli 20 asteen pakkasessakin. Aru pääsi harrastamaan rakasta umpihankijuoksuaan, josta tämä videonpätkä.

Kerran se humpsutteli vajaan metrin hangessa puoli kilometriä. Minä kuljin lumikengillä ja Luka viisaasti kulki perässäni.

Sitten Aru lysähti hankeen erään puun juurelle ja jäi katselemaan siitä, mitä sitten teen. Kävin hoitelemassa viereisessä mökissä asioita ja kun tulin takaisin, Aru makasi yhä.

Jo pelästyin, että sille on sattunut jotain. Kun tulin kohdalle, koira puhkesi riehumaan ja meinasi tulla paluumatkankin umpihangessa. Komensin jäljilleni.  

Kyllä koira ajattelee

Luin jostain joskus, että koirat eivät ajattele. Näin vakuutti joku asiantuntija. Pah. Vai miten selitätte tämän:

Menin sohvalle päiväunille, ja sitä koirat rakastavat. Ennen kuin Luka ehti mitään, vanhemmat koirat olivat jo varanneet paikat. Aru oli jalkopäässä ja Nelli kainalossa.

Ei ollut mitään paikkaa, johon Luka olisi mahtunut edes hyppäämään. Sekös sitä harmitti. Se meni pienemmän sohvan käsinojalle tuijottamaan ja haukkumaan meitä.

Minua väsytti niin, että jo melkein nukahdin siihen räksytykseen. Yhtäkkiä Luka keksi. Se juoksi sohvani taakse ja hyppäsi siellä olevaan nojatuoliin ja sen selkänojalle ja sieltä edelleen sohvan selkänojalle. Ja työnsi kostean kuononsa kaulaani vasten.

Siinä me olimme kaikki kolme päiväunilla. En valitettavasti saanut otettua kuvaa, koska olin alimmaisena.

Luka tykkää takkatulesta

Lukan lempipaikka on uunin edessä silloin, kun siellä palaa tuli.

Yleensä Luka loikoilee, mutta nyt oli kiva katsella tulta - kunnes emäntä tuli ottamaan kuvaa. Täytyy katsoa, mitä se oikein meinaa.