Luka vilvoittelee - muisto hellekesästä

Tämä video olisi tietysti pitänyt julkaista jo kesällä, mutta tässä se nyt on muistona hellekesästä näin pimeän syksyn keskellä.

Kullakin on omat tapansa vilvoitella. Tämä on Lukan tapa. Se ei juuri halua uida, mutta sen mielestä on kivaa seisoa tai käyskennellä vedessä kaulaa myöten.

Koirat tripillä

Perjantain ja lauantain välinen yö vietettiin tiputuksessa ja tuskaisena.Kaksi nuorta urosta voivat huonosti. Vanha narttu oli terve. Lähitulevaisuus näytti siltä, että kohta meillä ei ole yhtään koiraa.

Nyt koirien tila jo huvittaa.Ei siksi, että ne voivat huonosti vaan siksi, että ne käyttäytyivät näin jälkeenpäin ajatellen huvittavasti. Tämä näkemys on tietenkin mahdollinen vain siksi, että kaikki päättyi onnellisesti.Koirat toipuivat nopeasti ja ovat nyt entisellään.

Palasimme pimeänä perjantai-iltana matkoilta. Terrieri oli tapansa mukaan vastassa jo naapurin pihassa ja vesikoira omassa pihassa. Kun avasin auton oven, vesikoira teki omituisen väistöliikkeen. Se meni matalaksi ja väisti laajassa kaaressa, ihan kuin se olisi kuvitellut auton oven lentävän sen päälle. Ällistyin. Mitä ihmettä?

Pihassa koirien kanssa oli Silja, joka oli hoitanut koiria matkamme ajan. Vesikoira ja terrieri olivat juuri oksentaneet ja siksi Silja oli vienyt ne ulos. Kun pääsimme sisään, huomasimme Siljan kanssa terrierin tärisevän kuin horkassa. Ehdin jo kauhistua, että Lukassa on puhjennut epilepsia. Silja taas pelästyi, että se on saanut mahalaukun kiertymän.

Sitten näimme vesikoiran: se tärisi samaan malliin. Takapää ei tahtonut pysyä pystyssä ja tärinä oli melkoinen.Vanha villakoiranarttu oli onneksi normaali. Aloin soitella eläinlääkäreille ja lähdimme tuota pikaa kohti päivystävää eläinlääkäriä Mäntyharjulle (2 tunnin ajomatka).

Sitä ennen ehdin ihmetellä terrieriäkin: samalla kun se tärisi hurjasti se heilutti häntää ja autolle mentäessä se suorastaan innostui. Ihan kuin se olisi ollut hauskalla tuulella.

Matkalla terrieri oksensi kolmasti, vesikoira ei kertaakaan. Mäntyharjulla terrieri ei enää tärissyt ja oli selvästi piristynyt. Vesikoira voi huonosti. Tärisi ja läähätti, takapää huippasi kävellessä. Kumpikin oli sen verran kuivunut, että eläinlääkäri antoi niille nesteytystä, vesikoiralle suoraan suoneen. Sydän löi kummallakin normaalisti.

Vesikoiralle annettiin vielä lääkehiiltä ja muutakin ensiapua. Aamulla koirat olivat kunnossa, mutta vaisuja: kun ulkoilutin niitä Mikkelissä, paljon koiria tuli vastaan, mutta kumpikaan ei jaksanut rähjätä. Hienoa.

Sitten tuli sunnuntai-ilta, pari päivää urosten sairastumisesta. Vanha villakoiranarttu tärisee mahdottomasti noin viiden aikaan eivätkä takajalat meinaa kantaa. Huoneiden välisen kynnyksen ylittäminen pelottaa sitä yhtäkkiä. Kun kumarrun sen puoleen, se tekee hurjan väistöliikkeen. Ihan kuin olisin huitaissut sitä? Mitä ihmettä?

Olin ollut juuri lähdössä lenkittämään koiria. Urokset on lenkitettävä, joten mies saa tarkkailla sillä aikaa villakoiraa.

Hetken päästä villakoira säntää kuitenkin peräämme hirmuisessa horkassaan.(Mokoma mies, taas antoi periksi!) Ihmettelen: koira tärisee mutta samalla se näyttää oudon pirteältä. Se ihan oikeasti haluaisi lähteä lenkille mukaan. Lähden viemään sitä sisälle.

Taas ällistyn: koira kävelee aivan tasaisella kovalla maalla, mutta se nostelee koipiaan ikään kuin se kahlaisi vedessä tai rämpisi suossa.Mitä IHMETTÄ tämä on?  Sisällä kuulen, että villakoirakin oli oksentanut. Soitan eläinlääkärille ja kysyn hoito-ohjeita. Villakoira kääntelee samaan aikaan omituisen nykivästi päätään.

Tässä vaiheessa näyttää siltä, että tämä taitaa sittenkin olla joku virus eikä myrkky, kuten perjantai-iltana vielä ajateltiin.Paitsi että... mitä nämä harhanäyt oikein ovat? Villakoirahan ihan selvästi näki jotain olemattomia?      

Myöhemmin tajuan, että myös vesikoiralla oli harhanäkyjä, kun se väisti auton ovea. Ja terrieri oli omituisen hilpeä, vaikka tärisi vietävästi. Koirilla oli hallusinaatioita! Turvaudun googleen. Pian luen tietoa myrkkysienten oireista. Koirien oireet täsmäävät huumeveikkoja kiinnostavan madonlakin aiheuttamiin oireisiin: hallusinaatioita, euforiaa, tuskaisuutta ja usein pahoinvointia.

Koirat olivat siis tripillä! Niiden on täytynyt löytää jostain näitä huumesieniä.Se sopisi sinänsä, koska juuri tänä syksynä kaikkia mahdollisia sieniä on paljon. Yritän nyt niiden kanssa kilpaa löytää nämä sienet, jotta voisin tuhota ne.

Koirien hallusinaatiot olivat sikäli kiinnostavia, että ne tuntuivat noudattavan kunkin luonnetta: Massahurmaaja-terrierimme oli vain hilpeä, kun taas varauksellinen vesikoiramme oli selvästi tuskainen. Niiden  välimaastossa oleva villakoiramme taas oli toisaalta pelokas, toisaalta reipas.