maanantai 27. helmikuuta 2017

Huuhkaja tai kotka vei vanhan koiran

Vanha kääpiövillakoiramme Nelli, 19 v., katosi kaksi viikkoa sitten keskellä kirkasta aamua ulkoilulenkin aikana.  Nelli jäi meistä muista jälkeen, kuten nykyään aina tapahtui. Usein se kääntyi takaisin kotiin ja jäi terassille odottamaan.
Tällä kertaa Nelli ei ollut terassilla eikä missään. Yöllä oli satanut hiukan lunta, joten tuoreet jäljet näkyivät selvästi. Se ei ollut poikennut metsään eikä metsästä ollut kukaan tai mikään tullut metsätielle, jota kuljimme. Nelli ei ollut harhautunut risteyksessä väärään suuntaan, se ei ollut lähtenyt pihastakaan minnekään, jos olisi sinne tullut. Jälkiä oli vain metsätiellä ja pihassa, ei missään muualla.

Lähdin heti etsimään Nelliä ja etsin koko päivän, välillä jalkaisin, välillä autolla, välillä muiden koirien kanssa, välillä yksin. Ei jälkeäkään, ei minkäänlaista ääntä missään. Naapureistakaan kellään ei ollut mitään havaintoa. Nelli oli hävinnyt - ilmaan.

Linnuista vain huuhkaja tai kotka pystyy nappaamaan 7-kiloisen koiran. Huuhkajista on aina joinakin vuosina ollut havaintoja, mutta kotkia täällä ei periaatteessa ole. Petoyhdyshenkilön mukaan kotkia on joskus nähty muuttomatkalla, joten ihan poissuljettu ei kotkakaan ole.

Katoamispäivän jälkeen olemme etsineet Nellin jäännöksiä joka päivä siihen asti, kun satoi lunta. Nyt täytyy odottaa lumen sulamista. Viimeistään toukokuussa pitää jotain löytää. Sen jälkeen maa peittyy taas kasvillisuuteen.

Nelli eli viimeiset vuotensa onnellista vanhan koiran elämää. Ulos se pääsi aina, kun halusi. Se nukkui pedissään hievahtamatta suurimman osan vuorokaudesta. Lenkille se halusi aina mukaan. Usein se piti kuitenkin varovasti herättää, koska ei olisi muuten huomannut, että nyt ollaan lähdössä. Vielä viikkoa ennen katoamistaan, se haastoi hetken vesikoiraamme Arua leikkimään.
Nellin oli hyvä olla omassa pedissään.

Viimeiset kaksi vuotta Nelli oli myös hyvin helppo vanha koira. 16-17-vuotiaana sillä oli vaihe, jolloin sillä piti olla vaipat öisin, koska se laski helposti alleen. Loppuvuodet se pysyi kuivana. Kipujakaan ei ollut, vaikka aistit olivat jo huonot.

Suru on perheessä suuri.

Riitta, Nellin (1997-2017) emäntä