Lähdin heti etsimään Nelliä ja etsin koko päivän, välillä jalkaisin, välillä autolla, välillä muiden koirien kanssa, välillä yksin. Ei jälkeäkään, ei minkäänlaista ääntä missään. Naapureistakaan kellään ei ollut mitään havaintoa. Nelli oli hävinnyt - ilmaan.
Linnuista vain huuhkaja tai kotka pystyy nappaamaan 7-kiloisen koiran. Huuhkajista on aina joinakin vuosina ollut havaintoja, mutta kotkia täällä ei periaatteessa ole. Petoyhdyshenkilön mukaan kotkia on joskus nähty muuttomatkalla, joten ihan poissuljettu ei kotkakaan ole.
Katoamispäivän jälkeen olemme etsineet Nellin jäännöksiä joka päivä siihen asti, kun satoi lunta. Nyt täytyy odottaa lumen sulamista. Viimeistään toukokuussa pitää jotain löytää. Sen jälkeen maa peittyy taas kasvillisuuteen.
Nelli eli viimeiset vuotensa onnellista vanhan koiran elämää. Ulos se pääsi aina, kun halusi. Se nukkui pedissään hievahtamatta suurimman osan vuorokaudesta. Lenkille se halusi aina mukaan. Usein se piti kuitenkin varovasti herättää, koska ei olisi muuten huomannut, että nyt ollaan lähdössä. Vielä viikkoa ennen katoamistaan, se haastoi hetken vesikoiraamme Arua leikkimään.
Nellin oli hyvä olla omassa pedissään. |
Viimeiset kaksi vuotta Nelli oli myös hyvin helppo vanha koira. 16-17-vuotiaana sillä oli vaihe, jolloin sillä piti olla vaipat öisin, koska se laski helposti alleen. Loppuvuodet se pysyi kuivana. Kipujakaan ei ollut, vaikka aistit olivat jo huonot.
Suru on perheessä suuri.
Riitta, Nellin (1997-2017) emäntä