maanantai 20. helmikuuta 2012

Koira, allergia ja ravintola

Lehtien palstoilla käytiin vielä muutama viikko sitten vilkasta keskustelua asetuksen muutoksesta, joka sallii  nyt koirat ravintoloiden yleisötiloissa, jos ravintoloitsija siihen suostuu.

Minutkin innosti kirjoittelemaan asiasta Helsingin Sanomissa helmikuun alussa julkaistu mielipidekirjoitus. Koska Hesari ei kirjoitustani julkaissut, julkaisen sen itse:


Myös koiraihmisten ruokailuja on estetty

Allergianeuvoja Anne Vuorenmaa valitteli HS:ssa 2.2. sitä, että eläin voi
estää allergikon ruokailun, jos lemmikkieläimen saa tuoda ravintolaan. Hän
vetosikin ravintoloitsijoihin, että he eivät sitä sallisi.

Eikö voisi ajatella niin, että uusi asetus tuo tasa-arvoa suomalaistenkin
keskuuteen? Edelleen osa ravintoloitsijoista ihan varmasti kieltää koirat,
jopa terasseilta. Sen verran heistäkin aina koiravihaa löytyy, jos ei muuta syytä ole.

Uusi asetus antaa nyt ensi kertaa koiraihmisille mahdollisuuden
ravintolaruokailuun tilanteissa, joissa koiraa ei voi jättää ulos eikä
autoon – jos vain löytyy ravintola, joka koirat sallii.

Itselläni on melkein aina koira mukana pitemmillä kotimaan automatkoilla.
Sopivalla säällä ei ole ongelma jättää koira autoon, mutta helteellä on
toista. Silloin tietenkin yritän hakeutua varjoisalle terassille
koirineni.

Tilanne muuttui muutama vuosi sitten, kun ravintoloitsijat alkoivat
kieltää koirat terasseiltakin.

Minulle kävi pari kesää sitten Puumalan Sahanlahdessa niin, että olin
pennun kanssa liikkeellä helteellä ja astelin nälkäisenä terassille, jossa
jo muu seurueemme odotti. En ehtinyt edes istahtaa, kun vihainen
tarjoilija kävi kimppuuni.

Ravintolan omistaja oli vaihtunut ja uusi oli kieltänyt koirat terassilta.
Olin vuosia käynyt samalla terassilla koirieni kanssa ongelmitta. Nyt
minut lähestulkoon viskattiin nokkospehkoon pentuni kanssa.

Onneksi on niitäkin ravintoloitsijoita, jotka ymmärtävät, ettei
pentukoiraa voi jättää yksin ulos eikä ketään elävää kuumaan autoon. Tuon
tapauksen jälkeen olen välttänyt visusti koiran terasseilta kieltäviä
ravintoloita silloinkin, kun koiraa ei ole ollut matkassa.

RIITTA VIIALAINEN
Puumala

Tuo Sahanlahden yritys on nyt konkurssissa, joten on toivoa, että mahdollinen uusi yrittäjä suhtautuisi koiriin taas hiukan joustavammin.

Ymmärrän hyvin, ettei kaikkiin sisätiloihin voi päästää koiria, mutta terassikieltoa en voi käsittää. Jos ravintoloitsija ei luota koiraihmisten arvostelukykyyn, ainahan voi laittaa terassille kyltin "Hyvätapaiset koirat, tervetuloa".

Mitä tulee allergiaan ja koiriin, ravintoloitsijoiden on hyvä tietää, että useimpien allergia on niin lievä, ettei yhdestä ravintolakoirasta tai edes -kissasta tule oireita. Ja jos tulee, niihin tepsivät samat lääkkeet, joita esimerkiksi heinäallergikot käyttävät muutenkin kesäisin.

Vaikeasta allergiasta kärsivät taas voivat saada oireita jo siitä, että samassa tilassa on ihminen, jonka vaatteissa on kotoa kulkeutunutta eläinpölyä. Ei mikään ravintola eikä muukaan yleisölle avoin tila kykene saneeraamaan tilojaan pölyttömiksi.

Minäkin olen allergikko

Uusi allergiaohjelma korostaa sitä, ettei allergeeneille altistus merkitse sitä, että allergia siitä puhkeaisi tai pahenisi. Voi käydä jopa päinvastoin. Olen itse elävä esimerkki siitä. Tässä tarinani lyhyesti:

Allergiani puhkesi 11-vuotiaana. Olin yhtäkkiä allerginen timoteille, koivulle, lepälle, omenalle, päärynälle, luumulle, kirsikalle ja muille samantapaisille pölyille ja hedelmille. Lapputestin mukaan myös eläimille, mutta oireita en saanut. Meillä oli kotona koira, kissa ja 5 marsua, melkein kaikki minun huoneessani.

Allergiat pahenivat 30-vuotiaana, kun muutimme vastarakennettuun betonielementtitaloon, jonka rakenteet eivät olleet kunnolla kuivuneet. Nyt sain jo oireita kissasta, villalangoista ja jauhopölystä. Olin 16-vuotiaasta asunut ilman eläimiä. Tottelin kuuliaisesti tuon ajan välttämisoppia.

Astmaoireet puhkesivat 43-vuotiaana. Silloin kimmastuin. Sain astman, vaikka olin 27 vuotta välttänyt eläimiä. Hankin koiranpennun vuosi astman puhkeamisesta. Oli mukampaa, että oli astma ja koira kuin pelkkä astma.

Kun koira täytti vuoden, astmaoireet katosivat. Nyt tuo koira on 14-vuotias ja perheessämme on kaksi muutakin koiraa. Vanhus nukkuu sängyssämme. Kaikki ruoka-allergiani ovat kadonneet. Luulen, etten enää ole allerginen edes kissalle. Koirista en 13 vuoteen ole saanut oireita.

Vain siitepölyallergiat ovat jäljellä, ja siksi käytän toukokuusta elokuuhun allergialääkkeitä.







perjantai 3. helmikuuta 2012

Tossuilla pääsee lujaa

Paukkupakkasella koiran tossuista on oikeasti hyötyä. Meidän koirista vesikoira Arulla on herkimmät tassunpohjat. Jo 10 pakkasasteessa se alkaa nostella koipiaan, istahtaa, ei pääse eteenpäin ja näyttää onnettomalta.

Toiseksi herkin on aussi Luka. Ehkä -15 astetta on raja, jolloin tossut pitää pukea jalkaan. Vanhuksemme, villakoira Nelli tassuttelee vielä -20 asteessa, jopa lähes -25 asteessa muina naisina. Koska villakoiralla ei ole alusvillaa, turkki lämmittää sen verran huonosti, että Nelli tarvitsee toppatakin - ehkä vanhuuskin panee viluttamaan. Tossuja en Nellille ole hankkinut. Uroksilla ne on.

Tässä videossa näytän, mitä etenkin Luka tuumaa tossuista ja miten uroksemme niillä pääsevät liikkumaan. Pakkasta oli -23 astetta.




Niin kuin videosta näkyi, Lukaa tossut haittaavat sisällä, mutta ei ulkona. Sisällä ne haittaavat jopa siinä määrin, että Lukaa on ihan turha yrittää saada istumaan tossut jalassa.