Luin jostain joskus, että koirat eivät ajattele. Näin vakuutti joku asiantuntija. Pah. Vai miten selitätte tämän:
Menin sohvalle päiväunille, ja sitä koirat rakastavat. Ennen kuin Luka ehti mitään, vanhemmat koirat olivat jo varanneet paikat. Aru oli jalkopäässä ja Nelli kainalossa.
Ei ollut mitään paikkaa, johon Luka olisi mahtunut edes hyppäämään. Sekös sitä harmitti. Se meni pienemmän sohvan käsinojalle tuijottamaan ja haukkumaan meitä.
Minua väsytti niin, että jo melkein nukahdin siihen räksytykseen. Yhtäkkiä Luka keksi. Se juoksi sohvani taakse ja hyppäsi siellä olevaan nojatuoliin ja sen selkänojalle ja sieltä edelleen sohvan selkänojalle. Ja työnsi kostean kuononsa kaulaani vasten.
Siinä me olimme kaikki kolme päiväunilla. En valitettavasti saanut otettua kuvaa, koska olin alimmaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti