Vesi- ja villakoirat ovat siitä hauskoja, että niistä ei lähde karva. Sen hinta on se, että niiden turkki pitää ajoittain leikata. En harrasta villakoirallakaan mitään muotoonleikkauksia, paitsi päälaelle jätän pienen siilitukan. Vesikoiralle pitää rotumääritelmänkin mukaan leikata tasainen turkki - siis helppoa.
Yleensä leikkaan vesikoiran kolmesti vuodessa, mutta nyt marraskuun pakkaset yllättivät, ja elokuussa leikattu turkki sai kasvaa maaliskuulle asti. Se oli nyt ennätyspitkä ja alkoi jo takkuuntua ja huopaantua. Villakoiraa joudun leikkaamaan useammin. Sen turkki takkuuntuu herkästi, kun en jaksa sitä harjailla.
Tässä on vesikoira-Aru ennen talviturkin leikkuuta.
Näyttää lelukoiralta?
Luonteeltaan ei ole kyllä mikään lelukoira. Ei siedä katsekontaktia. Jos vieras katsoo silmiin, se tarkoittaa, että vieraalla on pahat mielessä. Ei siis kannata katsoa! Tämä lelukoira on viisainta kohdata siten, että kohtelee sitä kuin ilmaa ja katsoo ohi.
Hetken päästä Aru saattaa tulla nuolaisemaan kättä ystävyyden merkiksi. Siitä ei kannata kuitenkaan riemastua vaan jatkaa välinpitämätöntä suhtautumista. Näin tämän koiran kanssa vähitellen voi ystävystyä. Askel kerrallaan.
Muuten aivan mainio koira!
Tässä Aru onkin sitten turkkinsa menettäneenä, trimmauksen jälkeen. Näyttää aika... villiltä? Epäluuloiselta? Pelokkaalta?
Aru on hiukan häntä koipien välissä. Se ei pidä siitä, että tiirailen sitä kameralla. Katsekontakti, kameralla osoittelukin, merkitsee sille aina jotain epäilyttävää.
Tässä se luultavasti arvelee, että aion tehdä sielle vielä lisää jotain epämiellyttävää. Kuten leikata kynsiä? Tällä kertaa trimmaus riitti. En leikannut kynsiä. Koira pääsi pian tämän jälkeen kirmailemaan ulos.
Trimmauksen jälkeen sekä Aru että Nelli saavat aina hepulikohtauksen. Niistä on niin hauskaa, että ne viimein pääsivät pois leikkuupöydältä.
Yleensä leikkaan vesikoiran kolmesti vuodessa, mutta nyt marraskuun pakkaset yllättivät, ja elokuussa leikattu turkki sai kasvaa maaliskuulle asti. Se oli nyt ennätyspitkä ja alkoi jo takkuuntua ja huopaantua. Villakoiraa joudun leikkaamaan useammin. Sen turkki takkuuntuu herkästi, kun en jaksa sitä harjailla.
Tässä on vesikoira-Aru ennen talviturkin leikkuuta.
Näyttää lelukoiralta?
Luonteeltaan ei ole kyllä mikään lelukoira. Ei siedä katsekontaktia. Jos vieras katsoo silmiin, se tarkoittaa, että vieraalla on pahat mielessä. Ei siis kannata katsoa! Tämä lelukoira on viisainta kohdata siten, että kohtelee sitä kuin ilmaa ja katsoo ohi.
Hetken päästä Aru saattaa tulla nuolaisemaan kättä ystävyyden merkiksi. Siitä ei kannata kuitenkaan riemastua vaan jatkaa välinpitämätöntä suhtautumista. Näin tämän koiran kanssa vähitellen voi ystävystyä. Askel kerrallaan.
Muuten aivan mainio koira!
Aru on hiukan häntä koipien välissä. Se ei pidä siitä, että tiirailen sitä kameralla. Katsekontakti, kameralla osoittelukin, merkitsee sille aina jotain epäilyttävää.
Tässä se luultavasti arvelee, että aion tehdä sielle vielä lisää jotain epämiellyttävää. Kuten leikata kynsiä? Tällä kertaa trimmaus riitti. En leikannut kynsiä. Koira pääsi pian tämän jälkeen kirmailemaan ulos.
Trimmauksen jälkeen sekä Aru että Nelli saavat aina hepulikohtauksen. Niistä on niin hauskaa, että ne viimein pääsivät pois leikkuupöydältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti